torstai 22. lokakuuta 2009

Your Questions Answered -Viimeinkin!

Noniin, viimein sain istuttua aloilleni ja vastattua kysymyksiin.  Tässä ois nyt pieni elämänkerta...
Eli tapasin Jessen viisi vuotta sitten, tulin Kaliforniaan lomalle kaverin kanssa joka oli ollut vuoden täällä vaihto-oppilaana. Kotiin päästyäni en saanut miestä mielestäni sitten millään ja niin alkoi neljän vuoden edestakasin matkustelu. J pääsi pari vuotta sitten vaihtoon Madridiin, joten me asuttiin siellä ekaa kertaa yhessä ja siellä myös päätettiin, että tullaan jatkossakin asumaan yhessä ja koska J:n koulu oli vaiheessa ja mun ei ollut ees alkanut, päätettiin, että mä kerään kamppeeni ja muutan Kaliforniaan. Jenkkeihin ei kuitenkaan tosta noin vaan muuteta, eli päätin hakea kouluun J:n kotikaupunkiin. Tiesin koulusta tosi vähän ennen kun alotin koko prosessin, mutta J on samassa koulussa, joten luotin sen arvostelukykyyn (vaikka se onkin ollut tossa koulussa jo neljä vuotta, se on kaks vuotinen koulu...)

Eli hain internetissä kouluun, pyysin lukiosta enkun kielisen todistuksen, että oon ollut siellä ja käännätin mun yo todistuksen englanniksi. Sitten mun piti tehä sellanen enkun koe, mitä kutsutaan TOEFL-kokeeksi. Jännitin sitä ihan sikana, mutta se oli aika helppo. Vähän kun tekis yo kokeen tietokoneella ja oli siinä joku puhumis osiokin. Tulos siitä kokeesta meni suoraan koululle ja sain tietää, että mut on hyväksytty kouluun. Ainiin, yksi iso osa hakuprosessia on taikoa todistus budjetista. Mulla ei oikeesti oo mitään säästöjä tai rikkaita vanhempia, joten mä sain J:n vanhemmilta todistuksen, että ne takaa mulle asunnon ja sitten kelan todistuksen opintorahasta ja lainasta ja sitten jonkun iskän kirjottaman lapun, että se on mun sponsori. Kelan todistus on ainoa, joka oikeasti vaikutti mun budjettiin, eli aika kusisesti sitä rahaa on ollu. No sitten hain sitä viisumia ja se vasta oli perseestä. Mun yhellä Suomalaisella kaverilla on jenkki poikaystävä ja se oli joskus yrittäny hakee oleskelulupaa tänne ja se kerto mulle, ettei poikaystävästä kannata sanoa sanakaan. Siltä oli evätty viisumi, koska hän saattaa tulla tänne ja mennä naimisiin sen poikaystävänsä kanssa ja hakea kansalaisuutta. No daa, ihan kun sitä ei vois tehä sillä perus turistiviisumilla, jolla saa olla täällä kolme kuukautta. Mä siis sain viisumihaastatteluun ajan ja mut pyydettiin siellä sellaseen pikku huoneeseen jossa joku jenkki natsi haastatteli mua ja se oli yks kuumottavimmista kokemuksista ikinä. Se kyseli kaikkea tästä perheestä, joka haluaa asuttaa mut ja perheen kolmesta pojasta, jotka on melkein kaikki mun ikäsiä... Onko joku niistä mun poikaystävä jne... Ja sitten mun piti vielä pyytää J:n vanhemmilta joku kirje, että miks ne haluaa auttaa mua. Ihan vitun hikinen prosessi. Papereita piti olla niin paljon, että niistä ois voinu kirjottaa kirjan, mutta aika iso osa oli samoja todistuksia ym. mitä kouluhakemukseenkin tarvittiin. Sitten kaiken viisumipiinan jälkeen mun passi tuli postissa ja mun piti pyytää kaveri paikalle avaamaan sitä pakettia, kun en tiennyt mitä siellä passin välissä on. Ja viisumihan se siellä. 
 
Muutto itsessään sujui ihan kivuttomasti, mulla oli aika paljon jo ennestään kamoja täällä aikasemmilta vierailuilta ja sitten mun neljä parasta kaveria tuli Suomesta mukaan auttaan muutossa ja niille mä annoin kaikille ekstralaukut tuotaviks, että sain kaikki roinat tälle puolen maapalloa. Kamalinta oli jättää perhe ja ystävät Suomeen ja se on edelleen vaikein osa täällä asumisessa. Tykkään Kaliforniasta ihan sikana, Pohjois-Kalifornia on rennompi ja hipimpi kuin etelä, mutta on se LA:n seutukin ihan coolia. Täällä pohjosessa suurin osa kulttuuria ja elinkeinoelämää on viinin viljely ja se näkyy kaikkialla. Viinitilojen myötä täällä on myös todella korkealuokkaisia ravintoloita ja kilapilu on kovaa, mikä tarkoittaa sitä että ruoka on todella hyvää pienemmissäkin paikoissa. Muutenkin amerikkalainen ruokakulttuuri on tosi monipuolinen, koska täällä on niin paljon maahanmuuttajia (koko maahan on rakentunut alunperin maahanmuuttajista) ja niinpä kaikki etninen ruoka on tosi autenttista (onko toi ees suomalainen sana?) Pikaruokaloitakin on tietty joka lähtöön ja ylipäätään ruokaa on joka puolella tarjolla. Oikeastaan mitä vaan, mihin voi tuhlata rahojaan on kaikkialla. Niinpä kilpailu on siis kovaa ja hinnat alhaisia (osaksi myös matalien verojen takia).

Asuminen (ja ylipäätään eläminen) on halvempaa kuin Suomessa. No riippuu tietenkin missä on, Kalifronia on vähän halvempi kuin Suomi, Nykki on helvetin kallis ja joku Missouri on käytännössä ilmanen. Täällä ei oo oikeestaan kerrostaloja samalla tavalla kuin Suomessa. Siis etta joka kylään ei oo rakennettu hirveetä kerrostalolähiötä, isoissa kaupungeissa tietenkin on niitä pilvenpiirtäjiä ja muita päällekkäisiä asuinvaihtoehtoja. Käytännössä siis kaikki asuu taloissa (TOSI usein kämppisten kanssa) tai sitten sellasissa Melroce Place tyylisissä komplekseissa. Meillä päin (Santa Rosan keskusta) on paljon vanhoja siirtomaatyylisiä taloja, joissa kelpaisi kyllä asua. Muutenkin talot on musta tosi söpöjä ja monet mitä omaperäisemmin maalattu. Puutarhat on aina ihan vimpan päälle. Sisältä käsin kodit on tunnelmasllisia ja viihtyisiä kokolattiamattoineen ja muine mukavuuksineen. Amerikkalaiset on tosi mukavuudenhaluisia, joten kaikki on pehmeetä ja isoa. Sopii mulle. Niin ja muuten KAIKKI on täällä isomapaa kuin Suomessa ja muualla maailmassa. 
Vaikeinta täällä asumisessa oli tottua näitten mittayksikköihin ja oon vieläkin ihan hukassa painoni ja pituuteni kanssa. Gallonat ja jalat soikoon. Dollariin tottuminen on ihanaa, kun sen kurssi on niin munallaan, että mun luottokorttilaskut on aina (euroissa) paljon vähemmän ja muutenkin mun kelan tuet on kiva nostaa dollareina pankista. 

Aloitin siis opiskelun 2008 elokuussa Santa Rosa Junior Collegessa, mikä on Community College, joka valmistaa oppilaan yliopistoa varten. Eli käytännössä se on halvempi tapa suorittaa yliopiston kaks ekaa vuotta. Sen jälkeen kandivaihetta voi jatkaa yliopistossa, itse yritän päästä johonkin tosi hyvään kouluun stipendillä. Mulla ei oo kokemusta Suomessa opiskelusta lukion jälkeen, mutta luulen, että täällä mennään aika samoilla meiningeillä. Maanantaisin ja keskiviikkosin on samat aineet ja tiistaisin ja torstaisin samat. Perjantaisin ei ole koulua, ellei satu olemaan jollain jooga- tai maalauskurssilla. Läksyjä on ihan sikana, yksi tunti koulussa vastaa noin kolmea tuntia läksyjä. Viikossa on yleensä noin 16 tuntia koulua, eli läksyjä on ihan saatanasti. Mitä vieraaseen kieleen tulee, niin sillä TOEFL-kokeen handlaamisella ei vielä pärjää, mutta kaikkeen tottuu nopeasti. Mä olin ekat kuukaudet ihan pihalla jossain matikan tunnilla ja aina kun tulee uusi aine ja sanasto ei ole tuttua, niin saa kyllä totutella jonkun aikaa. Tänä syksynä mulla alko politiikan kurssi ja sitä kirjaa lukiessa sai vähän väliä olla tarkistamassa sanakirja.org:a :) Toisaalta jenkkiopiskelijat on aika laiskoja, että pienellä tsemppaamisella saa hyviä numeroita (tai kirjaimia). Mun keskiarvo on pysynyt kokoajan 4.0, eli kaikista aineista on tullut A:ta. Lukukausi maksaa n. $3500-4500 ja kelalta saa tukea ja lainaa. Silti täytyy aina olla käsi ojossa joka suuntaan, että saa lukukausimaksut maksettua. Onneksi perhe ja J ovat auttaneet ihan sikana. Tämän tason koulu maksaa paikalliselle kymmenen kertaa vähemmän, mutta toisaalta enhän mä maksa veroja täällä, joilla osavaltio maksaa koulun. Kalifornian budjetti on ihan pepullaan, joten mun lukukausimaksu nousi ja kurssitarjontaa on leikattu.

Kuten sanottu, tahdon johonkin erinomaiseen yliopistoon suorittaan mun kandivaiheen loppuun. Suurin osa niistä on vaan tosi kalliita, eli mun täytyy hakea stipendiä. Mulla on ensinäkin poikkeuksellisen hyvä todistus, jolla pääsee sisään useimpiin kouluihin. Stipendi on kuitenkin vähän vaikeampi juttu, mutta mulla on koris etunani. Täällä arvostetaan kaikkea akateemisen opetuksen ulkopuolella tapahtuvaa vapaaehtoista osallistumista, esim. jotain kerhoja, musiikkiharrastuksia ja etenkin urheilua. Kaikki mikä Suomessa luetaan harrastuksiin tapahtuu täällä koulun ohella ja on TODELLA intensiivistä. Treenejä on joka päivä ja etenkin urheilijoilta vaaditaan parempaa käyttäytymistä kuin muilta oppilailta. Syynä tähän lienee, että urheilijat matkustelee paljon pelien takia ja AINA koulun edustusasut tai jotkut joukkueverkkarit päällä ja niinpä edustaa omaa kouluaan. Koulun maine ja kunnia on aina todella huolella haalittuja asioita. Toinen syy urheilijoilta vaadittuun käyttäytymiseen on se, että muut opettajat eivät aina pidä urheilijoista, tosi monilla opettajilla on ennakkoluuloja tai kokemuksia laiskoista urheilijoista, joilla on huono asenne. Että jos selviytyy urheilijana (n. 16h treeniä viikossa tai enemmän ja kauden aikana pelireissut päälle) opiskelujen loppusuoralle hyvin arvosanoin, on jatko-opiskelupaikka melkolailla taattu ja mahikset stipendiin on myös ihan hyvät. 

Se mitä noissa jenkkileffoissa näkee "kouluelämää" on aikalailla totta. Tosin ainakin useimmat sarjat, kuten 90210 yms tapahtuu lukiossa, josta en tiedä sen enempää, kun että tosissaan se menee sitä cheelederit ja jefu-pelaajat deittailee rataa ja sitten on vaihtoehtonuoret jne.. Meijän koulussa ei oo ihan sama meininki, ensinäkin kun se on niin iso (40000 oppilasta lukukaudessa), mutta on meilläkin omat ryhmittymät, etenkin, kun urheilijat yleensä on hallien lähettyvillä ja muusikot jossain musiikkirakennuksilla jne. Urheilulajeja on miljoona, aina miekkailusta golfiin, vesipalloon ja jenkkifutikseen ja muihin "normilajeihin". Mä oon pelannut jostain yheksän vuotiaasta asti korista Suomessa ja muutaman vuoden ihan suht korkealla tasolla, mutta eipä oo Suomessa ollut koskaan tällasta bootcampiä. Meijän treenit on siis oikeesti kaks ja puol tuntii per päivä, kolme kertaa viikossa on vielä punttis päälle. Että on muodot vähän muuttunut. 

Ihmiset täällä on jossain määrin samanlaisia kuin jenkkisarjoissa. Ne puhuu KOKOAJAN ja mua pidetään välillä vähän outona ja kiusallisena, kun en jaksa jauhaa diipadaipaa kokoajan. Mutta mitään överidraamaa ei ainakaan mun kaveripiirissä oo. Koko korisjengi on mua pari vuotta nuorempi, mutta ihan hyvin mä niitten kaa viihdyn. Me ei paljoa jakseta bilettää, kun on niin paljon treenejä, mutta joskus kun halutaan tehä jotain hauskaa, mennään yleensä jonku himaan pelaamaan beerpongia. Se on sellanen juomapeli, missä yritetään heittää pingispallo toisen kuppiin ja sitten juodaan... Mä en jaksa selittää sen tarkemmin. Aika monet asuu vielä vanhempiensa luona ja baareihin ne raukat ei vielä pääse, kun ikäraja alkoholin ostamiseen ja baaareihin on 21. Mikä on ironista, koska täysi-ikäisiä täälläkin ollaan 18-vuotiaina. Tiettekö Tupacin (joka muuten kävi lukion mun koulun vieressä olevassa high schoolissa) biisin, jossa se laulaa "I'm old enough to go to war but not old enough to drink"... Jenkeissä on tosi paljon tollasia kaksinaismoraalisia ongelmia, yks niistä on myös jurrissa ajaminen ja julkisten liikennevälineiden puuttuminen. Bussit tulee ja menee millon sattuu, eikä kulje iltasin, onneks on kuitenkin halvat taksit. Poliisit on ihan kusipäitä täällä. Moni mun miespulinen kaveri ei tykkää ajaa lippis päässä, koska poliisit pysäyttää lippispäisiä nuoria kundeja ihan millon vaan ja mistä syystä tahansa. Rikollisuus kuitenkin kukkii ja mä en henkilökohtasesti ymmärrä miks vitussa mut ja J pitää pysäyttää, kun ei olla tehty mitään ja samaan aikaan toisaalla jengit riehuu toistensa kanssa. Me asuttiin yhteen aikaan sellasella alueella, jota kutsuttiin Pikku-Meksikoks ja se on vähän levotonta seutua. Joka kerta kun käveltiin mun kaverin kanssa parin korttelin päähän huoltsikalle, poliisit seuras meitä kotiovelle, että päästiin turvallisesti kotiin. Toisaalta, ei mua pelota täällä, enkä oo koskaan joutunut mihinkään tilanteeseen sen kummemmin. Toinen uhka täällä on autokolarit, joita kuulemma tapahtuu Yhdysvalloissa joka viides sekunti. Mä tunnen tosi monta ihmistä, jotka on ollut kolarissa ja muutama niistä on kuollut. Ite välttelen kortin ajamista kun ruttoa ja poljen pyörällä joka paikkaan. Jengi oikeesti ajaa kun päättömät kanat täällä ja nopeusrajoitukset on aika korkeita. 

Kuten sanottu Amerikassa kaikki on isompaa. Etenkin autot. Tollasia talon kokosia laivoja ne ajelee täällä. Toi yllä oleva on ihan suht normaali, jotkut on vielä isompia ja ne pitää hirveetä ääntä. Ihan kivahan se varmaaan on ajella tolla, mutta mietipä parkkeeraamista ja sisälle pitää tyyliin kiivetä tikkailla. Kaikki muukin on täällä isompaa. Tiet, limut, kaupat... Mutta onneksi paljon halvempaa. Arki on tavallaan ihan samanlaista kun Suomessa, mutta täällä kun ei oo sen kummempia sosiaalipalveluja, kaikki käy töissä. Niinpä mä nään J:tä tosi vähän, vaikka asutaankin yhessä. Tosin se auttaakin mua mun lukukausimaksuissa ja laskuissa, joten eipä käy valittaminen. 

Santa Rosa on aika tuppukylä, alle kaksataa tuhatta asukasta, mutta on tän kunnan "keskus", pienempiäkin kyliä on ja tossa videossa näkyy vähän pikkukaupungin fiiliksiä. Tää on aika landea, joten tollaset cowboyt on ihan normaali näky katukuvassa. Toinen normaali näky on hipit, joita tänne on asettunut San Franciscon hippiajoilta. 
Toivottavasti saitte jonkinlaisen kuvan tästä arjesta, yritän tosiaan keskittyä blogissa amerikkalaiseen arkeen, mutta kysykää ihmeessä lisää jos jäi jotain vielä hampaankoloon. 

4 kommenttia:

  1. JEe ihana postaus !<3<3<3 Tuttuja juttuja oli osa, mutta kun tolta poikakaveriltani oon jotain kyselly niin ei se muka aina jaksa selittää kaikkia viisumijuttuja sun muita kun on muka niin monimutkasta :D että kiva että sä kerroit ! Se on kylläkin yksityisessä yliopistossa joka maksaa tosiaan sen tyylii 30 000 dollarii lukukaudessa että juu se stipendi ois ihan mukava ! Vaikka ei sillä kyllä oo mutta kai se ne rahat on jostain sitte repässy. Uskon että sä saat sen stipendin kun sulla on niin hyvä todistus!!! no ääh mun piti tähän kaikkee kirjottaa, mutta pää on iha sekasin nyt ja en saa järkeviä lauseita aikaseks, kommaan myöhemmin jotain asiaa lisää kun pystyn / muistan mitä piti sanoo :D NII ja siis mulla on joku pakkomielle nyt ollu että haluun tulla californiaa et pääsen in-n-outtiin XD haha

    VastaaPoista
  2. Hilla! In-n-out on tosiaan ihan paras ruokapaikka. Voi ei alko heti tekeen mieli käydä hakeen hamppari ja milkshake. Harmi vaan ettei tässä lähellä oo..

    Kiitos kommentista ja odotan innolla uusia ajatuksia :)

    VastaaPoista
  3. Noni nyt luin ton uudestaa ja laitoin oikei lapulle kaikki mitä mun piti sanoo ja kysyy :D
    Eli miten usein kävit jenkeissä ja jesse suomessa kun olitte etäsuhteessa ? Oliko rasittavaa etäsuhteilu ? ( jos sanot että ei ollu ikinä niin en usko :D )
    Sitten joo hahha, tuli tuttu tunne kun tossa olit että "onko se ees suomalainen sana", mun bf aina kyselee multa jotain et " mikä ONION on suomeks " :D taitaa varmaa välil vähä unohtuu se suomenkieli heh.
    Ja joo! Mullekki bootcamppi et saan muodot muuttuun :D haluun jättiperseen.
    Jurrissa ajaminen, JOO mua niin rasittaa toi aihe. Niin normaalia että kaikki ajaa hönös.. tai useet, eikä sitä ees katota pahalla sinänsä. Juu ja kaikkee muutaki mulla ois tästä aiheesta sanottavana mm. henkilökohtasia kokemuksia mutta en viitti tähän ny kirjottaa:D ( en siis ITE oo ajanu kännis ku ei oo ees korttia mutta noniiii )
    Mä en tykkää niistä kokolattiamatoista yhtää:( tuntuu kauheen epähygienisiltä jotenki. Miten niitä puhdistetaan ? imuroidaanko vaan ?vai suihkutetaanko niihin jotain ainetta? :D tärkeet on kysymykset mullaki !
    Sitä piti vielä sanoo että tykkäsin sun kirjotustyylistä, kun se ei ollu sellanen pikkusievä ja sellanen no... Tykkäsin kirjotustyylistä ! =)
    Ja nyt mä haluun jenkkeihi pitsalle.

    VastaaPoista
  4. Hilla, mä kävin täällä kerran tai pari vuodessa ja olin kuukaudesta kolmeen, joskus vähän vähemmän, jos en saanut töistä lomaa tarpeeksi. J ei aluks päässy käymään Suomessa, kun sillä oli lievästi sanottuna ongelmia täällä. Kaukosuhteet on ihan perseestä, etenkin kun ne alkaa menee vakaviks.
    Ja kyllähän se suomen kieli pääsee vähän unohtumaan kun en paljoa pääse puhuun sitä. Välillä kääntelen snakirja.org:n avulla englannista suomeksi :)
    Kokolattiamatto pestään sellasella pesurilla, mutta se on aika kallista, yleensä kerran vuodessa tai kun muuttaa pois vuokrakämpästä, niin on velvollinen pesemään lattiat. Mutta ihan imuroimalla se pysyy aika siistinä ja jos siihen kaatuu jotain, niin on niitä aineita, millä saa tahrat ihan hyvin pois. Onhan sen siistinä pitäminen aika vittumaista mutta on ihanaa, kun on kylmät kelit, kn eihän näillä mitään lattialämmityksiä ole.
    Ja kiitos, mun kirjotustyyli on vähän sekava, mutta kiva jos tykkäät :) Pitäs varmaan rajottaa tota kiroilua, mutta en tosiaan halua sievistellä.

    VastaaPoista