maanantai 15. maaliskuuta 2010

Nothing Lasts Forever

Tulin eilen illalla kotiin Losista ja nyt on aika vaihtaa verkkarit rantamekkoon ja suunnata nokka kohti Nicaraguaa. Ennen sitä ajattelin postaa vihoviimeisen korispostauksen meijän ihanan jengin kunniaksi.

Ensinnäkin terveisiä Santa Monicasta, oltiin siellä eilen kun ei kerta tarvinnut finaaliin mennä, valitettavasti. Me siis hävittiin semifinaali kuudella pisteellä. Meistä tuntu tosi pahalt hävitä, koska tää joukkue on jotain niin ainutlaatuista, että me oltais kyllä ansaittu pelata finaalissa. Sitäpaitsi se peli oli kokoajan ihan parin pisteen päässä.  Meijän koulu on kaksvuotinen ja on todella harvinaista, että kaksvuotinen joukkue (tai ylipäänsä 16 random tyttöä, jotka näkee toisiaan ja on fyysisessä kontaktissa 24/7) tulee näin hyvin toimeen. Eniten kirpaisi kauden loppuminen ja tän jengin yhdessäolon päättyminen. Oltiin niin surullisia kaikki eilen, kun viimeistä kertaa saavuttiin kotihallille. Onneksi meillä on vielä yhteisiä tapahtumia ja vapaaehtoisia treenejä, joissa nähdään.  

Love. 

***
Yhden asian loppu on yleensä toisen alku. En vielä tiedä ens vuodesta, että pelaanko vai en, mutta tää jengi on nyt tullut tiensä päähän. Nyt kuitenkin yritän unohtaa haikean mielialan ja pakkaan kimpsuni ja lähen rentoutumaan Nicaraguaan. Uutta lunta tupaan viikon päästä.


4 kommenttia:

  1. Hei!
    Onko blogi jäänyt pysyvälle "tauolle"?

    VastaaPoista
  2. Et tiedäkkään kuinka paljon kaipaan blogiasi :) Täältä sain aina uskoa siihen, että ehkä joskus itsekkin opiskelen ulkomailla...

    VastaaPoista
  3. Hei!

    iGooglen jäädessä eläkkeelle kävin läpi vanhoja blogeja. Kiinnostus heräsi: Vieläkö asustelet Kalifornian auringon alla?

    VastaaPoista