perjantai 12. helmikuuta 2010

can you meet me halway, right at the borderline

Kävin tänään rikkomassa mun ostoslakkoa. Tai eihän mulla mitään virallista ostoslakkoa ole, mutta rahat vaan on loppu. Anyways.

Victorias Secret imas mut sisäänsä samoin kuin Body Shop ja Macy's.

Victorias Secret on siitä paska paikka, että kun siellä menee sovittaan vaatteita, ne on niin htion mukavia että tulee sellanen fiilis, ettei ilman niitä voi elää. Tällä kertaa ostin tollaset jumppahousut joissa mun lempi yliopiston logo.

Sitten Macys:n kemppariosastolta yritin ettiä uutta primeria, kun vanha pääs loppumaan. Benefitin dr.feelgood suorastaan möi ittensä mulle. Tuoksu on aika vahva ja miehekäs, mutta tuote tekee ihosta ihanan silkkisen. $28.

Bodyshopin hyllyiltä kotiin silmänympärysvoidetta, ihanan tuoksunen saippua ja e-vitamiini päivävoide.

Iltapalaks tostadoja, mitkä on niinkun tacoja tollasella lättäkuorella. Ihan kuoleman hyviä.

Eilen illalla oltiin muuten viihteellä kavereitten kanssa, koska voitettiin illan peli ja ollaan nyt ykkösenä meijän korisliigassa. Jei.

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

"cuz there is no tomorrow just some picture perfect day to last a whole lifetime and it never ends"


Nyt toimii taas kone. Katotaan kuinka kauan. Ja sain Suomesta pankkitunnukset, joten pääsen asioimaan verkkopankissa, mikä tarkottaa sitä että voin maksaa luottokorttilaskun (jos on rahaa) ja ostaa lennot Nicaraguaan. Aah. Meillä oli eilen peli ja tultiin kotiin ihan sikamyöhään ja valmentaja kysu ihan ohimennen, että mites ens vuonna... Ja mä vastasin, että I guess you can count me in..." Eli kai mä sitten pelaan vielä yhden vuoden... Jay-Z:n Young Forever biisi on soinut päässä muutaman päivän ja saanut mut elämään jokaista päivää kun viimeistä vietäis. Ihan hyvähän se on. Never say never.

Nyt sitten sain nää kuvat Tahoelta ladattua ja oli ihme viikonloppu säiden puolesta. Tän takia mä rakastan Kaliforniaa. 

Ajettiin siis muutama tunti koilliseen (kröhöm, ainakin luulisin, että ne vuoret on koillisessa...) ja lunta tuli koko päivän ja ooh, sitä ihana puuteria. Pakko päästä vielä ainakin kerran mäkeen tänä kautena, vaikka polvet huutaakin leipää aina seuraavan päivän treeneissä. 

Meillä on sadellut taas joka päivä, paitsi...

Sunnuntaina oli niin ihana kevätpäivä, että lapset leikki paljain varpain ulkona ja kaikki tuoksu niin hyvälle. Sunnuntaina oli muuten Super Bowl (jenkkifutiksen NFL finaali), hassua kun koko maa tuijottaa telkkarista aikuisia miehiä törmäilemässä toisiinsa ihan kun jonkun taian lumoissa. Vaikka ihan samalla tavalla mäkin sitä finaalia katoin :) 

Kaikki kevät kukat on täydessä terässä. Ihanaa. 


maanantai 8. helmikuuta 2010

Mike-Mike thought he should keep that cocaine he was slingin' and the money he was makin' from slingin' it. I thought otherwise.

Tervepa terve. Olin eilen tekemassa kevat/talvi postausta (me oltiin laskee vuorilla jossa pyrytti lunta ja kotona paistoi aurinko taydelta teralta...), mutta meijan mac toimii sellasella viiveella, etta yhen kuvan lataamiseen menee saman verran aikaa, kun kansainvalisen politiikan kirjan yhden kokonaisen luvun lukemiseen, eika mulla oo aikaa saatika hermoa sellaseen. Nyt istun koululla, enka tiia miten tasta PC:sta taiotaan aan ja oon pisteet esiin. Mun viereisella koneella istuu joku yltapaalta tatuoitu tyyppi, joka ahisee ja puhisee ja se kuuntelee jotain Mariah Careyta kauheen kovaa. Ois kylla kivempaa kotona. No anyways. Mun pitas teha taidehistorian laksyja, mutta paatin postaa nopee, kun mulla on taas suositus.
Meinaan, ollaan J:n ja kamppiksen kanssa jaaty niin pahaan koukkuun, etta kaikki vapaaillat menee uuden (vanhan) sarjan parissa. Kyseessa on siis kuningas HBO:n tuottama "Wire", joka on niin mielenkiintoinen ja hauska ja viihdyttava ja vaikka mita muuta. Tapahtumapaikkana on rutikoyha Baltimore Ita-Rannikolla ja sarja kasittelee poliisiyksikkoa joka saa hoidettavakseen kaikista paskamaisimmat rikokset koko Baltimoressa. Yksi tuotantokausi kasitteli ihmiskauppaa, yhdessa keskitytaan koulumaailmaan ja kaikissa on aina mukana ghetoissa tapahtuva jarjestaytynyt huumekauppa. Mun lempihahmo on Omar Little, joka on kuvassa vasemmalla. Tosin toi oikealla oleva "Brother"kin oli aika kovis, mutta se oli vaan yhessa tuotantokaudessa (kai). Ihan kingi sarja, jos saatte kasiinne, niin voi hyvat ihmiset kattokaa!!!

Kohta on ystavanpaiva ja ma sain viimein kortit postiin. Toivottavasti ehtii perille. Meilla ei oo J:n kanssa kummempia suunnitelmia, mennaan varmaan ulos syomaan ja ehka vuorille yheks paivaks. Mulla on aika hektinen aikataulu koriksen ja koulun kanssa, mutta toivottavasti paasen viela kerran tana kevaana laskemaan.
Sitten vahan tulossa olevia juttuja...
Ensinakin, meilla alkaa jo olemaan kevat (tosin tanaan on ollut taas vahan viileempaa ja satanut) ja se tietaa sita, etta mun viherpeukaloa rupee pakottamaan. Taytyy kayda hakemassa ruukkuyrtteja ja tomaattipusakn taimia. Kukakohan niita hoitaa kun ma tulen Suomeen koko kesaksi?

Toinen ilouutinen on, etta kohta saan hommattua lennot Nicaraguaan. Vitsi en todellakaan jaksa venaa. Ma en oikein tieda mista sita rahaa repis, mutta mun on mentava sinne. Pakko.

Yritan saada tan tietsikka tilanteen hoitoon mahdollisimman pian. Sori ja moi.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Pikku Ongelmia

Nyt on asiat niin, etta oon koulun koneella pikasesti vaan ilmottamassa, etta netti ei toimi kotona, joten vahan voi olla hiljasta jonkun aikaa. Sorgen Jorgen ja toivottavasti asia korjaantuu pian. Pus.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Bipolar Weather & Valentine's Day Gifts

Kävin läksyjen lukemisen lomassa keskustassa hoitamassa asioita ja piipahdin samalla Kinred nimiseen Fair Trade lahjatavarapuotiin, jossa myydään kaikkea sööttiä. 
Tältä mä näytin kun olin lähössä ulos:

Hattu mummin vanha, neule J:n (Gap), tunika GT, laukku Guess, tennarit Le Coq, leggarit F21. Mutta kun avasin oven ja astuin ulos tajusin, ettei vielä ehkä ole ihan niin keväinen ja kuiva keli, joten kun lopulta pääsin lähtemään näytin tältä:

Muuten sama asu, mutta hattu vaihtu J:n pipoon ja kerroksia tuli North Facen sadetakin verran lisää. Vitsi mä en jaksa oottaa aurinkoa ja lämmintä, vaikka sade onkin välillä ihan kivaa. Varinkin kun täällä on niin kuivaa kesäsin, että hyvä jos pohjavesi riittää juomiseen.

Kävin myös kirja-antikvariaatissa (?) ja ostin J:lle Hemingwayn "The Sun Also Rises" ystävänpäiväylläriksi (tiedän joo ettei se ole vielä pariin viikkoon...) ja itelleni Hemingwayn novelleja. Suosittelen muuten etenkin lukemaan Hemingwayn Vanhus ja Meri -kirjan ja novellin nimeltä Hills Like White Elephants (en tiedä suomenkielistä nimeä). Muutenkin suosittelen lukemaan Hemingwayta, sillä on mielenkiintosia tarinoita ja niissä on niin paljon mietittävää pelkän tarinan lisäksi. 

Sitten sieltä Reilun Kaupan puodista ostin Hope Soap saippuanpaloja, jotka on käsintehty Thaimaassa. 

Ja tällasen suloisen ystävä aiheisen rintakorun, jonka on joku kenialainen invalidi tehnyt. Mä voisin ostella tuolla kaupassa niin paljon kaikenlaista, etenkin kun siitä tulee niin hyvä mieli. Miettikää nyt jos se kenialainen sais tietää, että joku suomalainen tyttö Kaliforniassa tykkäs sen tekeleestä niin paljon, että osti sen äitilleen ystävänpäivälahjaksi. Varmaan se ilahtuis, mä ainakin ilahtuisin. 

***

Nyt niitä läksyjä. International relations, economy and art history here I come. Blah. Lukisin niin paljon mielummin noita Hemingwayn teoksia... 


You'll Bring The Jack, I'll Bring The Coke, We're Gonna Rock Until This Place Goes Up In Smoke

Hei, nyt mun on ihan pakko taas tehä suositus postaus, koska harvoin katon ihan sattumalta jonkun leffan joka osoittautuu niin hyväksi, että se pääsee mun henkilökohtaiselle top5 leffa listalle. No eilen illalla mulla oli vaihtoehtona polkea pyörällä kaverin luokse ja leikkiä sohvaperunaa tai istua sohvaperunana himassa. No mähän jäin himaan, kun oli niin mukava asento siinä jo valmiiksi. Telkkarissa pyöri leffa nimeltä Bring It On -all or nothin, minkä olen nähnyt valitettavasti jo kaksi kertaa. Mutta en jaksanut selailla kanavia, joten tuijotin siinä sitten puoleen yöhön asti tota. Onneksi tuijotin, nimittäin sen jälkeen oli ohjelmistossa never heard klassikko, nimeltä Girls Just Want To Have Fun. Kasari leffat on yleensä osoittautunut melko hyviksi, joten päätin lojua sohvalla vielä yhden leffan ajan. Thank god.

Leffa kertoo Janey nimisestä tytöstä (SJP), joka muuttaa Chicagoon ja ystävystyy Lynnen (Helen Hunt) kanssa. Lynne kannustaa Janeyä hakeutumaan tanssiohjelmaan ja koko leffa on yhtä tanssia, tyttöilyä ja vähän romantiikkaa. Ja siis jos kehuin 500 days of summer -leffan tyyliä, niin tässä leffassa kyllä lähtee taju kaiken kasriroinan keskellä. Nostalgista suorastaan. 
Vaikkei juoni ole mitenkään kovin monimutkainen, niin leffa on kylläkin tosi vauhdikas. Ja musta kyllä ehdottomasti isoin tekijä tässä leffassa on Sarah Jessica Parker. 

SJP on niin fresh tässä leffassa ja vaikka rakastan sitä Carrie Bradshawn roolissa, niin tästä leffasta kyllä huomaa, että se on oikeasti ihan mieletön näyttelijä ja ihan über chic.

Mä oon seurannut MTV:ltä sellasta sarjaa kun "Taking the Stage", joka kertoo sellasesta taidelukiosta Ohiossa. No, sattumoisin SJP on käynyt kyseistä koulua ja tän leffan nähtyä kyllä osaan kuvitella sen sinne opiskelemaan näyttelyä ja tanssia. Anyways, SJP on ollut ennen SATC:tä Broadwayllä ja useissa leffoissa, mutta mä en oo osannut katella sitä muuna kun Carrienä. No nyt sekin sitten muuttu tän leffan myötä. 

Ja sitten vielä pakko huomauttaa, että leffan soundtrack on tietenkin ihan pakko lisätä mun soittolistoille. Toi otsikon teksti on Tom Hollandin biisistä "Wake up the Neighborhood" ja soundtrackiin kuuluu luonnollisesti myös Cyndi Lauperin "Girls Just Want to Have Fun". 

"I come home in the morning light 
My mother says when you gonna live your life right 
Oh mother dear we're not the fortunate ones 
And girls they want to have fun 
Oh girls just want to have fun"

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Feel The Rain On Your Skin, No One Else Can Feel It For You














Tänää on satanut koko päivän, mikä on melko vittumaista pyörällä liikkuvalle ihmiselle. Ja muutenkin elämä on juurruttamassa pientä dildoa mun otsaan juuri nyt. Tää on nyt melko avointa vuodatusta, mutta elämä ei aina ole mitään saatanan täydellistä ruusuilla tanssia, enkä mä aio teeskennellä tässä blogissa, että kaikki on hirveen hyvin, kun paska viuhuu tuulettimesta seinille. Noniin. J siis on ollut yks helvetin munapää, niinkun kaikki miehet välillä. Ne valittaa, että muijat sekoilee menkkojen aikaan, mutta on ite hulluja ihan ilman menkkojakin. No se siitä. Ei mitään vakavaa kait, ei huolia. Koriskin on nykyään niin vaikeeta. Välillä se on niin ihanaa ja välillä se on taas yhtä saatanaa. No anyways. Enough bitching. Tiettekö sen tunteen (no kaikkihan sen tietää) kun haluaa johonkin kauas, lomalle omasta elämästään. No mulla ei oo pienintäkään mahollisuutta karkaa tähän hätään, mutta keksin uuden keinon matkustella ja päästä pois kiukun keskeltä. Nimittäin, yksin etniseen ravintolaan meneminen. Itse menin tänään Intiaan.
 
Vähän kurkku raitaa, kana tikkaa, valkosipuli naania ja sairaan hyvää punkkua, tarkemmin sanottuna Francis-Coppolan Shiraz. 

Enkä ois voinu parempaa paikkaa valita mun getawaylle, kun Sizzling Tandoori Santa Rosan keskustassa. Menin tosiaan yksin, mutta vanha tarjoilija herra kävi vähän väliä tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Otin siinä sitten toisen lasin punkkua ja se ihana tarjoilija sano, että nyt kun otin toisen lasin, niin saan koko pullon kotiin, ja tervetuloa uudestaan. Ihana mies. Kiitos.

Matkalla kotiin satoi kaatamalla, mutta mä olin vielä Intiassa. Otin matkalla kuvan seinästä, jossa on kuvia tyypeistä, jotka on muovannut Sonoma Countya (kunta, jossa Santa Rosa on), ihan kun jotain kiinnostais. Haha, mutta hauska seinä se on. No kotiin päästyä J:kin alkoi jo muistuttamaan omaa mukavaa itteään. Hei suosittelen näitä ilta-ulkomailla-ravintola-iltoja ihan sikana. Mee jo tänään. Nyt sen Francis Coppolan kimppuun ja toivomaan, että Warriors voittaa. Peace.