maanantai 14. joulukuuta 2009

Lush Ja Blah

No hei terve terve. Tässä nyt sitten kuulumisia viime päiviltä, tai oikeammin eiliseltä, viikonloppu meni muuten kotiturnauksen parissa. Nyt ollu kaks päivää vapaata koriksesta ja tuntuu ihan siltä kun mulla ois elämä, vaikka eipä tässä oo muuta tullut tehtyä kun luettua tilastotiedettä ja espanjaa. Saas nähä jaksaako tota korista ens vuonna. 

Makuuhuone on pienen statistiikka/espanja -myrskyn jäljiltä ja seuraavana on vuorossa politiikkahurrikaani. Torstaina on siis vielä yks final ja sitten koittaa holydays. 

Ollu toi vaatepuoli vähän kuralla, mutta minkäs teet. Olin tänään koululla seittemältä aamulla tilastotieteen loppukokeessa ja jäin siltä istumalta harjottelemaan espanjan kokeeseen, joka oli neljältä. Seittemän aikaan illalla vasta pääsin kotiin ja nyt pyhitän tän illan hengailuun. Huomenna taas kirjojen kimppuun. 

Oon ihan onneni kukkuloilla, kun on toi matikka ohi, saan keskittyä pääaineeseeni, eli politiikkaan ja kansainvälisin suhteisiin. Oon myös onneni kukkuloilla, että vaikeimmat kokeet on takana. Harmi vaan etten pääse rentoutumaan kunnolla koeviikon päätteeksi, kun on taas turnaus viikonloppuna, mutta se on onneksi San Franciscossa ja J tulee sunnuntaina kattoon pelejä ja jäädään siitä sitten cityyn juhlimaan, jeejee. 

***

Sitten jotain vähän mielenkiintosempaa: Kävin Lushissa San Franciscossa ja päätin kokeilla tollasta tea tree water -kasvovettä. Mulla on vähän rasvoittuvaan taipuvainen iho, ja niinpä oon painottanut kasvojenhoidon tea tree oil pohjasiin tuotteisiin. 

Sain kaupanpäälle tollasen lätkän jotain rasvoittuvalle iholle tarkotettua kasvosaippuaa ja HYVÄÄ PÄIVÄÄ, mun kasvojen iho muuttu muutamassa päivässä näpyttömäksi ja tasaiseksi. It is a miracle. Nyt mun pitää selvittää mikä mystinen juttu se on ja tietenkin hommattava sitä lisää. Luoja, noi kaksi ihanaa on saanut mun naaman ihan uuteen uskoon, kokeilkaa hyvät ihmiset. 

Ja toi toinen puteli on J:n partavoide, eli vähän järeämmän parran sheivaamiseen tarkotettu aine. En tiiä teiän poikaystävistä mutta mun bf saa vetää moottorisahalla pitkin naamaa ja silti jää ikävä raapiva sänki. Onhan se ihan söpö sen sänkensä kanssa, mutta kun pussatessa tuntuu kun hierois hiekkapaperia kasvoihin, niin on ihan kiva että on olemassa tällanen vaihtoehto. Ja toi purkki on kestänyt jo toista vuotta, eli on todellakin hintansa väärtti. 

Teen huomisellekin postauksen, että ei tuu taas niin pitkää taukoa, mutta tosiaan kuten sanottu vasta viikon lopulla/ens viikon alussa alkaa hellittämään koulu ja koris. 
Heips ny. 

tiistai 8. joulukuuta 2009

Tauko

Heippa, mulla on ihan mieletön rumba koulussa ja viikonloput menee turnausten parissa, joten postausten saralla on vähän hiljasta...

Mun ohjelmassa ennen joulua on mm
-kaksi turnausta 
-treenit joka päivä
-muutama normaali koulupäivä
-politiikan väittely
-espanjan presentaatio
-kolme loppukoetta
-joulukorttien lähettäminen

Tänään sain onneksi joulupaketit postiin ja huomenna on korttien vuoro. Tuntuu kun päivään tarttisi muutaman ylimääräsen tunnin joulun alla. 

Anyways, postailen taas jotain mielenkiintosempaa, kun ehdin. Siihen asti moi.

torstai 3. joulukuuta 2009

Mt Shasta

Lähettiin siis perjantaina ajeleen kohti Shastaa, täältä meiltä n. 5 tunnin ajomatkan päähän pohjoseen, lähelle Oregonin rajaa. Mt Shasta kuuluu Kaskadi -vuoristoon, joka alkaa Kanadasta ja ujeltaa Washingtonin ja Oregonin läpi Pohjois-Kaliforniaan. Mt Shasta on Kalifornian korkeimpia vuoria (viidenneksi korkein) ja ylettyy yli 14000 jalan eli 45 kilsan korkeuteen. Siellä sen juurella temmeltäessä tuli kyllä kova hinku päästä huipulle asti, ehkä joskus enemmän ajan kanssa.

Town of Mt. Shasta on pikkunen kylänpahanen, johon turistit eivät ole sen kummemmin vielä iskeneet. Aika Cowboy-henkisillä viboilla siellä mennään. 

Siinä se bad boy nyt on, eikä tuossa ees näy sen huippu. Mt Shastan huippua ei nää vissiin ton kylän puolelta ollenkaan ja muutenkin se on niin järkälemäinen, että sen huippua on vaikea nähä noin läheltä.

Menin ihan sekasin lumesta.

Aika nättiä. Meillä oli kolme tuntia aikaa haikata ja päästiin me puurajan yläpuolelle kahen ja puolen kilsan korkeuteen, tosin autolla hurautettiin eka parin kilsan korkeuteen ja siitä haikattiin 2.5 km:n reitti 500m korkeammalle.

Hirveän jyrkkää rinnettä kiivettiin. Yritettiin päästä tuonne kalliolle asti, mutta se rinne kävi liian jyrkäksi kiivetä ilman varusteita. (Onko vähän hoono soomi...sori.) Huomaa miten pieni ihminen on tuolla avarassa luonnossa. Kuvan keskellä rämpii meinaan J ylös tai alas.

No heipä hei. Tollaset näkymät oli tolta tasolta. Huipulta kuulemma näkee hyvänä päivänä merelle asti (Shasta on n. 250:n kilsan päässä mereltä sisämaahan), mä haluun sinne huipulle.

Erä-Jorma ja Erä-Erja tässä moi.

Siellä se J menee taas. Piti tulla persmäkeä alas suurin osa kun oli niin jyrkkää ettei voinu kävellä. Asiaa vaikeuttivat lumen alla piilevät kivet, jotka tuntu kivalta kun niihin törmäs. 

Ihan ku Lapista. Vitsi ku ois saanu sukset jalkaan.

Eikä ees huippu näy. Ton "valehuipun" takana jossain on vielä reilu kaks kilsaa lähes pystysuoraa jyrkännettä huipulle.

Oli meillä muutakin ohjelmaa siellä, kuten 1,5 tunnin kuumakivi hieronnat, sauna ja upea illallinen ja vähän yllättävä hiphop keikkakin ehittiin näkemään, mutta jätin kameran vahingossa hotellille kun lähettiin muihin rientoihin. Ylläri sinänsä. 

Huomen aamulla taas lähtö turnaukseen ja itseasiassa tonne melko lähelle Mt. Shastaa. Ei huvita yhtään, mutta pakko kai se on. Adios.


Thanksgiving

Noniin, nyt sitten viimein olis näitä thanksgiving kuvia. Asu on edellisen illan baarireissulta. Toppi H&M, farkkuleggarit Zara, kengät ostin yhestä Outletistä, en oo varma merkistä. Thanksgiving on joka vuosi torstai ja jengiä lappaa kotiin kaikkialta missä lienevätkään opiskelemassa jne, joten pitihän sitä mennä baariin pällistelemään naamoja joita ei niin usein näe, joitain naamoja en tuntenut laisinkaan. 

Sitten itse torstain illalliseen. Kuvat ovat taas aika pebasta, mutta ruoka oli hyvää. Ainiin, eka pitää tietenkin luetella kaikkia asioita mistä olen ollut kiitollinen:

-ihana perhe ja ystävät Suomessa ja Californiassa
-ihana poikaystävä (ei oo ehkä viime aikoina saanut ansaitsemaansa hehkutusta)
-oon pysytellyt yllättävän terveenä näinä räkäaikoina
-oma pitkäjänteisyys kolulun ja koriksen suhteen



J:n perhettä tuli sen porukoille joka puolelta ja kaiken maailman perhetuttuja lappas siään ovista ja ikkunoista.

Kalkkunaa ihan sikana.

Miljoonaa eri salaattia ja oli siellä muitakin muusseja ja kastikkeita. Thanksgiving on vähän kun meijän joulu Suomessa, mutta ilman lahjoja. Tosi kiva juhla. 

maanantai 30. marraskuuta 2009

Lunes

No se on taas maanantai ja kahta tuskasempaa palata arkeen ihanan ja pitkän viikonlopun jälkeen. Voikun vois vaan olla ja reissata ja syödä ja nukkua läpi elämän, olis niin paljon kivempaa ja helpompaa. Mutta jonku se on duunitki hoidettava ja koulut ja muut. Plah.

Laitan viikonlopusta jotain matskuu asap, mutta sitä ennen näitä innokkaita maanantai viboja. Sain sentään jotain semi järkevää päälle (eli jotain muuta kun verkkarit). Tennarit LeCoq, farkut Rerock, Neule Zara ja toppaliivi Nike. Asusteet mistä lie. 

Nyt lounasta napaan ja takasin maanantain kimppuun. Jes.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Hihheijippiiwuhuu...

Huomenna on Thanksgiving ja tänään meni matikan koe hyvin ja me lähetään J:n kanssa ylihuomenna vuorille. Oon venannu aika vähän tätä lomaa. 

Siltä San Francisco reissulta mut soitettiin siis suoraan lastenvahdiksi yhen söpön Mars-pojan luokse. Onneksi ostin Zarasta noi farkkuleggarit, kun ei ois jaksanu tempoa Marsin kaa koko  iltaa farkuissa. Vähän viiksiä havaittavissa noissa housuissa, mutta ihan sama. Ja onneksi J osti mulle ton ihanan käsinpainetun t-paidan sieltä nuorten suunnittelijoiden näyttelystä, ettei mun tarvinnut pitää silkkitoppia päällä adhd koiranpennun ja pikku lapsen kanssa. 

Tää valkonen neule on H&M:stä ja parempaa kuvaa tulee varmaan vielä useaan otteeseen, kun musta vähän tuntuu et toi tulee oleen päällä aika usein. Samoin kun ne farkkuleggarit. Halusin tän kuvan tänne kun toi vessa oli niin makee. Lukko ei kylläkään toiminut, joten joku eukko ampas sisään ku mä oli pöntöllä ja mä menin niin jäihin etten sanonu mitään, joten se ei meinannu ees huomata mua. Hyvä ettei syliin tullut. Noloo.

Ja taas vaihteeks PacSunista uusi toppi. Alkaa ehkä meneen vähän överiksi tää mun ja PacSunin suhde, mut oh well.

No se siitä. Oli mulla siellä ostoskassissa pari muutakin juttuu, mut laitan niitä varmaan päällen tässä viikonlopun aikana, et näätte sitten. Ens viikolla kuvia kiitospäivän ylensyönnistä, kiitospäivän aamun brunssista ja Shastasta. Siihen asti heipat.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

This City Was Made For Me

Käytiin lauantaina San Franciscossa shoppailemassa ja mun oli tarkotus ostaa joululahjoja, mutta kävin vaan joissain sellasissa liikkeissä mitä meillä ei oo Santa Rosassa ja joita lahjansaajilla on ihan riittämiin Suomessa (seliseli). Kävin siis H&M:llä, Zarassa ja Lushissa. Sitten käytiin sellasessa nuorten suunnittelijoiden näyttellyssä, mikä oli ihan mielenkiintonen. Ehittiin hengailemaan vaan tosi vähän aikaa, mutta oli kyllä ihana päästä täältä maalta pois vähäks aikaa. 

Päällä oli tollane äärikonservatiivinen mummoasu, Leviksen Skinnyt, Palmrothin saappaat, Longchampin laukku, F21:n takki ja alla vilpottaa Marimekon neule. Kivoja vaatteita, mutta toi mun yhdistely oli lauantaina vähän über varman päälle ja sika tylsä. 

Nuo kaksi yllä olevaa kuvaa onkin ainoat, jotka muistin räpsiä, joten kaivelin vähän arkistoja ja laitan tähän nyt muitakin kuvia mitä on San Franciscossa tullut otettua. Osa (ne paremmat) kuvat on sitten muuten kavereitten ottamia, tietty.

Mun silta, eli Golden Gate. Mä RAKASTAN tota siltaa, koska sitä pitkin mennään meiltäpäin aina lentokentälle, joka yleensä tarkoittaa että pääsee kotiin tai matkalle ja sitten sitä pitkin tullaan myös takasin päin, mikä on yleensä kanssa oikein kivaa. Pääsen siis kotiin mennen tullen Golden Gatea pitkin :)

San Franciscossa on tosi paljon värikkäitä ja vanhoja, oikein ihania taloja. Tietyillä alueilla on myös paljon laillisia graffitteja ja muraaleja. 

Ja on myös pilvenpiirtäjiä.

Vanhat viktoriaaniset talot on kyllä ihan parasta Friscossa. Jos ootte kattonut Siskoni On Noita -sarjaa joskus vuonna nakki ja muna, niin siinä ne asuu just tollasessa vanhassa puutalossa keskellä San Franciscoa.

No tää on se Alamo Square, josta oon aikasemmin tainnu mainita. Full House ja Olsenin siskokset teki oikein tunnetuksi tän kauniin maiseman. Ja toi puisto on muuten yks parhaimpia pussikalja mestoja ihan koko maailmassa. Ainakin mitä tähän mennessä oon päässyt kokeilemaan.

Siinä näkyy TransAmerica Tower vai mikä onkaan. Ja niitä ihania puutaloja siinä sivussa. 

Tääkin on ihan hyvä puisto. Vähän syrjässä, mutta plussana näköala merelle toisella puolen ja toisella taas näköala kaupunkiin päin. Ja kuvassa näkyy itse minä ja mun sisko ja mama.

Tässä ollaankin just lyllerretty helvetillinen mäki ylös. Se onkin San Franciscon miinus puoli, meinaan jos siellä pitäs asua, ni sais kiivetä noita mäkiä ylösalas ihan sama minne matka. Mutta autolla niitä on tietenkin kiva ajella, itse kun en aja ollenkaan.

Sellasia. On se kiva paikka. Laitan varmaan jotain kuvia ostoksista kun kerkeän. Peace.