keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Pikku Ongelmia

Nyt on asiat niin, etta oon koulun koneella pikasesti vaan ilmottamassa, etta netti ei toimi kotona, joten vahan voi olla hiljasta jonkun aikaa. Sorgen Jorgen ja toivottavasti asia korjaantuu pian. Pus.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Bipolar Weather & Valentine's Day Gifts

Kävin läksyjen lukemisen lomassa keskustassa hoitamassa asioita ja piipahdin samalla Kinred nimiseen Fair Trade lahjatavarapuotiin, jossa myydään kaikkea sööttiä. 
Tältä mä näytin kun olin lähössä ulos:

Hattu mummin vanha, neule J:n (Gap), tunika GT, laukku Guess, tennarit Le Coq, leggarit F21. Mutta kun avasin oven ja astuin ulos tajusin, ettei vielä ehkä ole ihan niin keväinen ja kuiva keli, joten kun lopulta pääsin lähtemään näytin tältä:

Muuten sama asu, mutta hattu vaihtu J:n pipoon ja kerroksia tuli North Facen sadetakin verran lisää. Vitsi mä en jaksa oottaa aurinkoa ja lämmintä, vaikka sade onkin välillä ihan kivaa. Varinkin kun täällä on niin kuivaa kesäsin, että hyvä jos pohjavesi riittää juomiseen.

Kävin myös kirja-antikvariaatissa (?) ja ostin J:lle Hemingwayn "The Sun Also Rises" ystävänpäiväylläriksi (tiedän joo ettei se ole vielä pariin viikkoon...) ja itelleni Hemingwayn novelleja. Suosittelen muuten etenkin lukemaan Hemingwayn Vanhus ja Meri -kirjan ja novellin nimeltä Hills Like White Elephants (en tiedä suomenkielistä nimeä). Muutenkin suosittelen lukemaan Hemingwayta, sillä on mielenkiintosia tarinoita ja niissä on niin paljon mietittävää pelkän tarinan lisäksi. 

Sitten sieltä Reilun Kaupan puodista ostin Hope Soap saippuanpaloja, jotka on käsintehty Thaimaassa. 

Ja tällasen suloisen ystävä aiheisen rintakorun, jonka on joku kenialainen invalidi tehnyt. Mä voisin ostella tuolla kaupassa niin paljon kaikenlaista, etenkin kun siitä tulee niin hyvä mieli. Miettikää nyt jos se kenialainen sais tietää, että joku suomalainen tyttö Kaliforniassa tykkäs sen tekeleestä niin paljon, että osti sen äitilleen ystävänpäivälahjaksi. Varmaan se ilahtuis, mä ainakin ilahtuisin. 

***

Nyt niitä läksyjä. International relations, economy and art history here I come. Blah. Lukisin niin paljon mielummin noita Hemingwayn teoksia... 


You'll Bring The Jack, I'll Bring The Coke, We're Gonna Rock Until This Place Goes Up In Smoke

Hei, nyt mun on ihan pakko taas tehä suositus postaus, koska harvoin katon ihan sattumalta jonkun leffan joka osoittautuu niin hyväksi, että se pääsee mun henkilökohtaiselle top5 leffa listalle. No eilen illalla mulla oli vaihtoehtona polkea pyörällä kaverin luokse ja leikkiä sohvaperunaa tai istua sohvaperunana himassa. No mähän jäin himaan, kun oli niin mukava asento siinä jo valmiiksi. Telkkarissa pyöri leffa nimeltä Bring It On -all or nothin, minkä olen nähnyt valitettavasti jo kaksi kertaa. Mutta en jaksanut selailla kanavia, joten tuijotin siinä sitten puoleen yöhön asti tota. Onneksi tuijotin, nimittäin sen jälkeen oli ohjelmistossa never heard klassikko, nimeltä Girls Just Want To Have Fun. Kasari leffat on yleensä osoittautunut melko hyviksi, joten päätin lojua sohvalla vielä yhden leffan ajan. Thank god.

Leffa kertoo Janey nimisestä tytöstä (SJP), joka muuttaa Chicagoon ja ystävystyy Lynnen (Helen Hunt) kanssa. Lynne kannustaa Janeyä hakeutumaan tanssiohjelmaan ja koko leffa on yhtä tanssia, tyttöilyä ja vähän romantiikkaa. Ja siis jos kehuin 500 days of summer -leffan tyyliä, niin tässä leffassa kyllä lähtee taju kaiken kasriroinan keskellä. Nostalgista suorastaan. 
Vaikkei juoni ole mitenkään kovin monimutkainen, niin leffa on kylläkin tosi vauhdikas. Ja musta kyllä ehdottomasti isoin tekijä tässä leffassa on Sarah Jessica Parker. 

SJP on niin fresh tässä leffassa ja vaikka rakastan sitä Carrie Bradshawn roolissa, niin tästä leffasta kyllä huomaa, että se on oikeasti ihan mieletön näyttelijä ja ihan über chic.

Mä oon seurannut MTV:ltä sellasta sarjaa kun "Taking the Stage", joka kertoo sellasesta taidelukiosta Ohiossa. No, sattumoisin SJP on käynyt kyseistä koulua ja tän leffan nähtyä kyllä osaan kuvitella sen sinne opiskelemaan näyttelyä ja tanssia. Anyways, SJP on ollut ennen SATC:tä Broadwayllä ja useissa leffoissa, mutta mä en oo osannut katella sitä muuna kun Carrienä. No nyt sekin sitten muuttu tän leffan myötä. 

Ja sitten vielä pakko huomauttaa, että leffan soundtrack on tietenkin ihan pakko lisätä mun soittolistoille. Toi otsikon teksti on Tom Hollandin biisistä "Wake up the Neighborhood" ja soundtrackiin kuuluu luonnollisesti myös Cyndi Lauperin "Girls Just Want to Have Fun". 

"I come home in the morning light 
My mother says when you gonna live your life right 
Oh mother dear we're not the fortunate ones 
And girls they want to have fun 
Oh girls just want to have fun"

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Feel The Rain On Your Skin, No One Else Can Feel It For You














Tänää on satanut koko päivän, mikä on melko vittumaista pyörällä liikkuvalle ihmiselle. Ja muutenkin elämä on juurruttamassa pientä dildoa mun otsaan juuri nyt. Tää on nyt melko avointa vuodatusta, mutta elämä ei aina ole mitään saatanan täydellistä ruusuilla tanssia, enkä mä aio teeskennellä tässä blogissa, että kaikki on hirveen hyvin, kun paska viuhuu tuulettimesta seinille. Noniin. J siis on ollut yks helvetin munapää, niinkun kaikki miehet välillä. Ne valittaa, että muijat sekoilee menkkojen aikaan, mutta on ite hulluja ihan ilman menkkojakin. No se siitä. Ei mitään vakavaa kait, ei huolia. Koriskin on nykyään niin vaikeeta. Välillä se on niin ihanaa ja välillä se on taas yhtä saatanaa. No anyways. Enough bitching. Tiettekö sen tunteen (no kaikkihan sen tietää) kun haluaa johonkin kauas, lomalle omasta elämästään. No mulla ei oo pienintäkään mahollisuutta karkaa tähän hätään, mutta keksin uuden keinon matkustella ja päästä pois kiukun keskeltä. Nimittäin, yksin etniseen ravintolaan meneminen. Itse menin tänään Intiaan.
 
Vähän kurkku raitaa, kana tikkaa, valkosipuli naania ja sairaan hyvää punkkua, tarkemmin sanottuna Francis-Coppolan Shiraz. 

Enkä ois voinu parempaa paikkaa valita mun getawaylle, kun Sizzling Tandoori Santa Rosan keskustassa. Menin tosiaan yksin, mutta vanha tarjoilija herra kävi vähän väliä tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Otin siinä sitten toisen lasin punkkua ja se ihana tarjoilija sano, että nyt kun otin toisen lasin, niin saan koko pullon kotiin, ja tervetuloa uudestaan. Ihana mies. Kiitos.

Matkalla kotiin satoi kaatamalla, mutta mä olin vielä Intiassa. Otin matkalla kuvan seinästä, jossa on kuvia tyypeistä, jotka on muovannut Sonoma Countya (kunta, jossa Santa Rosa on), ihan kun jotain kiinnostais. Haha, mutta hauska seinä se on. No kotiin päästyä J:kin alkoi jo muistuttamaan omaa mukavaa itteään. Hei suosittelen näitä ilta-ulkomailla-ravintola-iltoja ihan sikana. Mee jo tänään. Nyt sen Francis Coppolan kimppuun ja toivomaan, että Warriors voittaa. Peace. 


sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Sierra At Tahoe

 Oltiin laskettelemassa eilen Tahoella, kun J on saanut jostain hirveen pakkomielteen opetella lautailemaan. Mä en ole ollut laskemassa vuosiin, joten oli ihan hauska päästä taas mäkeen. Ite meen suksilla, kun joskus yritin opetella lautailua, mutta en oppinut sitä yhessä päivässä, eikä mun hermot kestä kauempaa kaatuilua ja konttailua.

South Lake Tahoe. Toi järvi tuolla on siis Tahoe ja sen ympärillä on pari (tai kolme) laskettelukeskusta. Mä näytän ihan elottomalta kärpäseltä tässä, mutta oikeastaan sellanen olokin mulla alkoi oleen tossa vaiheessa, kun oltiin koko päivä laskettu ja herättiin jo neljältä aamulla muutaman tunnin yöunien jälkeen. Onneksi saatiin tänään nukkua pitkään.

J siellä menee jyrkkää rinnettä. Mä aina venasin, et se pääsee alas asti noi jyrkät osuudet ja sitten ite menin syöksyä perässä :)

Nyt täytyy alottaa taas läksyjen teko ja muu arkisäätö. 

perjantai 15. tammikuuta 2010

Lue Lehteä

Tänään suosittelen blogilistaltakin (joka muuten on ainakin omalla koneellani niiiiin hiiidaaaas) löytyvää ajankohtaisuuksiin ironisella otteella tarttuvaa uutisblogia, Lehteä. 

Tässä linkki:


Haha. Jäitte koukkuun.


torstai 14. tammikuuta 2010

Suosittelen...

Tajusin tota viime postausta ketellessa, että mun elämä (ja postaukset) on mennyt vähän mielenkiinnottomaan suuntaan. Mulla on ihan hauskaa kutimieni ja hikisten koristamineitten kanssa (okei, vois mun elämä olla toisinaan vähän hurjempaakin...) mutta teitä ei ehkä kiinnosta katella mun paskasia treenikamoja. Niinpä postailen näinä hiljasina aikoina suosituksia. Tykkään jakaa mielekkäitä kokemuksia muitten kanssa, joten alan suosittelemaan kaikenlaisia asioita. Alkuun pari leffaa.

Tää 500 Days of Summer oli musta ihana leffa, vaikka tarina olikin vähän ärsyttävä. Siis siinä mielessä, että se ei mennyt niinkuin mä oisin halunnut. Mutta sehän ei tee leffasta huonoa ollenkaan. 

Eli leffa kertoo pojasta, joka rakastuu tyttöön, joka ei rakastu siihen poikaan. Tosi ärsyttävää siis, mutta realistista. Kerronta pomppii edestakasin kovin huimaa vauhtia, mutta ennen jokaista kohtausta kerrotaan missä päivässä ollaan ja niinpä se ei aiheuta ongelmia leffan tulkinnalle. Kun siihen tottuu se tekee leffasta jopa vähän mielenkiintosemman. 

Paikka ja ajankohta on nykyajan L.A. mutta leffan tunnelma vaatteineen, levykauppoineen (kuka käy vielä levykaupassa...?) ja tapetteineen on tosi retro, mikä tekee leffasta hauskan seurata ja ehkä vähän kauniimman (tai jos ei lämpee kellohameista ja pappaneuletakeista, niin ainakin romanntisemman).

Summer (Zooey Deschanel) on just sellanen ärsyttävä klassisen kaunis tyttö johon kaikki miehet rakastuu. Eli tavallaan tosi yök, mutta kuitenkin ihana. Ja Tom (Joseph Gordon-Levitt) on ikäänkuin sellanen vähän yksinkertanen ysistäviiteen toimistossa istuva romantikko. Tarinan kulku on siis omassa ärsyttävyydessään mielenkiintoinen ja näitä kahta (joilla on muuten naimanaamat) on ilo seurata.

Summerin vaatteet on ihania, vaikka en itse kyllä pukeudu noin retrosti. 
Kaiken kaikkiaan ihan mukava leffa, söötti. Vähän Amelie -mainen, mutta ei yhtä hyvä.

Sitten viimein pääsin leffateatteriin asti ja kävin kattoo Avataren 3d:nä. Kolmiulotteisuus syntyi sellasten aurinkolasien tapasten kakkuloiden ansiosta. Ilman niitä kakkuloita kuva oli kauhea. Kakkulat päässä kaikki pienet örkit tuntui lentävän suoraan valkokankaalta mun naamalle. Tosi onnistunut elämys siis.

Tää tarina oli taas ihan omaa luokkaansa. Vaikka mä aluks halusin nähä ton vaan sen 3D jutun takia, niin retkahdin ihan koko hiton fantasia maailmaan. En kylläkään edelleen aio lukea Harrypottereita tai Newmooneja, mutta on se kieltämättä kiva pakokeino kaiken maailman maanjäristyksessäkuolituhansia ja itsemurhapommittajatappoikymmeniä -paskan keskellä. 

Fanatasia osuus oli paikka nimeltä Pandora, joka oli niin mielettömän kaunis, että ihan henki siinä salpaantui. En lähde sitä sen enempää sanoin kuvailemaan, se on itse nähtävä. 

Tarina puolestaan oli melko koskettavan rakkaustarinan lisäksi opettavainen huomionosoitus kuolevalle planeetallemme. Elokuvassa Pandora on kuoleva planeetta, jonne pääsee vaan jonkun ihmeellisen bittisonnan välityksellä ja oikeat ihmiset yrittää tuhota sen jonkun arvokkaan mineraalin tai muun (luonnon)varan takia. Niin, kuulostaa kuumottavasti tutulta. Mulle tuli niitten sinisten olioiden meiningistä ja maailmasta mieleen valkosten raiskaama Afrikka.

No en nyt enempää kerro, kun se on aika pakko jokaisen ite kattoa. Ja ens kerralla suosittelen taas muita juttuja. Saa esittää toivomuksia. 

Love.